Juurieni Hiitola

linnavuorelta2

linnvuorelta4

linnavuori

linnavuorelta1

linnavuorelta3

Keväällä 2005 osallistuin yliopiston eksursiolle Luovutettuun Karjalaan ja siellä nimenomaan Hiitolaan. Nämä kuvat ovat tuolta matkalta. Minulla oli mukanani vanha filmipokkari ja joskus myöhemmin olen skannannut kuvat tietokoneelle. Huonon kameran ja skannerin yhdistelmä selittänee menneisyyttä henkivän kuvanlaadun. Nämä kuvat ovat Hiitolan aseman ja Raivattalan kylän väliin jäävältä Linnavuorelta.

Minulle matka Hiitolaan oli ristiriitainen. Olin opiskelijana ja tutkimuksellisella mielellä matkassa, mutta kuitenkin matka suuntautui omille juurilleni. En ollut käynyt Hiitolassa aiemmin, enkä ole siellä käynyt tämänkään jälkeen. Isäni kotitalo Haukkavaarassa, ja koko Haukkavaara, on yhä näkemättä.

Kiipesin Linnavuorelle yhtenä ekskursiomatkamme aamuista. Aurinko paistoi. Linnut lauloivat. Kuljin halki neuvostoaikaisen kylän, joka vasta oli heräämässä uuteen päivään. Koirat haukkuivat talojen pihoissa. Kadut pölysivät. Kissat maleksivat kujilla. Mutta Linnavuori oli ajaton. Se kohosi ylväänä käppyräisine mäntyineen. Tuntuu hassulta, että muistan nuo askeleeni niin hyvin vielä vuosikymmenen kuluttuakin. Ehkä se merkitsi minulle enemmän kuin uskoinkaan.

Alla olevat kuvat on napattu Linnavuorelta kohti Raivattalanlampea. Jossakin siellä on myös kirjailija Eeva Kilven kotitalo. Olen lukenut hänen kaikki kirjansa ja ne toimivat myös graduni yhtenä tutkimusaineistona.

raivattalanlampi

raivattala2

Graduni valmistui vuonna 2008. Tämän jälkeen olen sulkenut ajatukseni Hiitolasta ja Karjalasta kutakuinkin taka-alalle. Syynä ehkä graduähky (ja totaalinen tyytymättömyys lopputulokseen), toisaalta ehkä eräänlainen tiedostamaton unohtamisen tarve. Isäni sairastuttua alzheimerintautiin on kaikki häneen liittyvät muistaminen ja muistoihin liittyvä aiheuttanut minulle kipua.

Nyt pitkästä aikaa ajatus Hiitolasta nousi mieleeni ja kaivoin nämä kuvat esille.  Jokin mystinen muistamisen, tietämisen ja ymmärtämisen tarve on kait riivannut  ja riivaa minua. Tuskin muutoin olisin ajautunut tekemään ensin proseminaarityötä ja lopulta graduani aihepiiriin liittyen.

Isäni syntyi Hiitolassa vuonna 1936. Hän oli pieni poika lähtiessään evakkoon ensimmäisen ja vielä toisenkin kerran. Hän päätyi Satakuntaan, jossa minä olen syntynyt. Isältäni kuulemani tarinat Hiitolasta ovat hyvin hajanaisia. Hän ei koskaan myöskään halunnut lähteä kotiseudullaan käymään, toisin kuin pikkuveljensä, joka oli ensimmäisten matkaajien joukossa. Edesmennyt setäni teki muun muassa sukututkimusta ja oli mukana hiitolaisten järjestötoiminnasta.

Isoisäni Iisakki kaatui kaatui Kollaalla tammikuussa 1940. Lokakuussa hän olisi täyttäny 33 vuotta. Hän oli siis hivenen nuorempi kuin minä nyt (täytin 33 tämän vuoden alkupuolella). Isäni täytti tuona vuonna neljä. Hän oli nuorimmaiseni ikäinen.

Isäni isän suku oli Hiitolasta. Roiniset olivat asuneet siellä vuosisatojen ajan. Kiitos setäni tekemän sukututkimuksen tiedän tämän. Isäni lapsuudenkoti sijaitsi Haukkavaarassa. Tiedän talon olleen mansardikattoinen ja siinä oli jo vesikeskuslämmitys. Ainakin näin muistan kuulleeni. Isäni äiti oli muuttanut Luumäeltä töihin Hiitolaan. Ennen isoisäni tapaamista ja naimisiin menoaan mummo työskenteli ainakin Eeva Kilven isoäidin pitämässä asemaravintolassa.

Linkkejä:

Suomen sodissa 1939-1945 menehtyneiden tietokanta http://kronos.narc.fi/menehtyneet/index.php

Hiitolan Pitäjäsivut http://www.hiitola.fi/ 

Advertisements

Yksi kommentti artikkeliin ”Juurieni Hiitola

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s