Valkovuokkometsä

DSC_0778

DSC_0775

Kirjoitin jokin aika sitten vanhassa metsäkukkia.-blogissani lapsuuteni Valkovuokkometsästä Vanha-Ulvilan Loukkurassa. Valkovuokkometsä on pikkuruinen metsäkaistale keskellä asutusta (sijainti kartalla). Asutus on peräisin 70-luvulta, siihen asti ympäristö on ollut petoa. Lapsuudessani tuo metsä sai mielikuvitukseni laukkaamaan. Toisinaan kuvittelin sen Sherwoodin metsäksi, toisinaan luostarin raunioiksi, toisinaan muinaiseksi kauppapaikaksi. Valkovuokkometsä ei ole paikan virallinen nimi, vaan se on vain nimitys, jolla sitä lapsuudessani kutsuimme, koska silloin siellä kasvoi paljon valkovuokkoja. Yllä olevat kuvat ovat syyskuun loppupuolelta minun ja nuorimman poikani ”seikkailuretkeltä” äidin lapsuusmuistoissa.

Metsäkaistale on jäänyt asutusalueen keskelle. Se on muuta maastoa korkeammalla käyrällä. Se on täynnä suuria kiviä. Noiden kivien ja tuon paikan tarina kiehtoo minua yhä aivan kuten lapsenakin. Ovatko ne jostakin rakennuksesta tai useammasta? Miltä ajalta? Mitä jos ne ovatkin muinaisjäännöksiä?! Keskiajalta?!? Ei kai sentään. Pelloilta raivattuja kiviä? Kiviaidan jäänteitä? Luonnonmuodostelmia? Ainakaan vuosikymmeniin taloa ei paikalla liene ollut.

Tällä viikolla kävin paikassa maisemantutkijakaverini kanssa. Ja jos ei ”kenttätyömme” muuta tulosta tuonut, niin ainakin ihastusta kivien muotoihin, suuriin puihin ja paikan tunnelmaan. Alla olevat kuvat ovat tuolta ”retkeltä”.

DSC_0803

DSC_0799

En ole vielä ennättänyt kovinkaan paljon tutkimustyötä tehdä. Pikainen karttojen tutkiskelu ja Suur-Ulvilan Historian lueskelu ei tuottanut tulosta. Kaavassa alue (tai ainakin osa siitä) on merkitty virkistysalueeksi, jolla on erityisiä luontoarvoja. Ja niitä toden totta sillä on! Mahtavia puita ja viidakkomaista tunnelmaa. Ja vaikka paikan historia sattuisikin olemaan mitätön, on paikan merkitys mittaamaton kulmakunnan lapsille. Siitä todistavat lukuisat majat.

Jos tiedät paikan tarinan, kertoisitko sen minulle?

P.S. Tätä se ikuinen kyselyikä teettää. Pakonomaisen tarpeen löytää vastauksia kysymyksiinsä. Ja voi kuinka rakastankaan tutkailla vanhoja historiikkeja ja karttoja!

Ja maastossa kulkiessa tulee aina muistaa hienovaraisuus – katsoa saa muttei koskea 🙂

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s