Se on siellä – väitöskirja esitarkastuksessa!

Sain väitöskirjani esitarkastukseen huhtikuun 2017 alussa. Lopulta aineistosta oli päästy analyysiin ja analyysistä yli 250 sivuun tekstiä. Nyt tietäisin kuinka tehdä kaiken helpommin ja nopeammin. Mutta siinä yksi olennainen väitöskirjan ydin onkin – oppimisessa. Kysehän on nimenomaan opinnäytteestä.

Homma ei suinkaan ole vielä ohi, vaan esitarkastajien kommentteja seuraa tiukka työrupeama, jossa väitöskirja hioutuu lopulliseen muotoonsa. Sillä oletuksella toki, että esitarkastajat toteavat työn olevan sellainen, että viimeistelyn ja hiomisen jälkeen puoltavat väitöslupaa.

Tämä innolla aloittamani blogikin on ollut vaienneena. Syynä tähän on ollut juurikin tuo väitöskirjan viemä aika. Välillä on tuntunut siltä, että se vei kaiken ajattelukykyni. Vähitellen huomaan kuitenkin jälleen herääväni kaikenlaisiin mielenkiintoisiin historia ja kulttuuriperintöaaiheisiin, josta mieleni kovasti tekee kirjoittaa. Niihin juttuihin, jotka ovat saaneet sydämeni lapsesta asti väpättämään.

Väitöskirjani lähti esitarkastukseen otsakkeella ”Inkerinsuomalaisten paluumuutto kerrottuna paluumuuttona ja kulttuuriperintöprosessina”. Otsikko tulee melko varmasti muuttumaan, kunhan mieleni luo kiinnostavan, mutta informatiivisen otsikon. Usein otsikot nimittäin tuntuvat vain syntyvän yht’ äkkiä jostakin alitajunnasta, vaikka ne varmasti ovat mielessä pitkään muotoutuneet.

Tutkimuksessani tarkastelen inkerinsuomalaisten paluumuuttoa erityisesti kulttuuriperintöprosessi(e)n sekä kerronnan kautta. Tarkasteluni ytimessä ovat tutkimustani varten tekemistäni haastatteluista kolmen paluumuuttajanaisen haastattelut sekä eduskunnassa paluumuuton lainsäädäntöprosessin aikana käydyt keskustelut ja lakiehdotukset. Tarkastelussani on siis paluumuuton kulttuuriperintöprosessi sekä yksilötason kerronnan muotoutuminen ja suhteutuminen osaksi paluumuuton kulttuuriperintöprosessia. Tarkastelen: (1) Mitä on paluumuutto? Kuinka paluumuutto rakentuu ja määrittyy eduskuntakeskusteluissa ja lakiehdotuksissa   kulttuuriperintöprosessina? (2) Kuinka paluumuuton henkilökohtainen kertomus rakentuu paluumuuttajien haastattelukerronnassa?

 

P.S. Jos aihepiiri kiinnostaa, voit tutustua kirjoittamiini artikkeleihin:

Salonsaari, Minna-Liisa: Inkerinsuomalaisen kulttuuriperinnön synnystä paluumuuttajan kulttuuriperintöön. Teoksessa: Mitä on kulttuuriperintö? Toim. Outi Tuomi-Nikula, Riina Haanpää, Aura Kivilaakso. SKS 2013.

Salonsaari, Minna-Liisa: Kerrottu ja muisteltu inkerinsuomalaisten paluumuutto. Elore (ISSN 1456-3010), vol. 19 – 1/2012. http://www.elore.f/arkisto/1_12/salonsaari.pdf

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s