Tulokkaita Karjalasta ja Inkeristä. Eli esitelmästäni Satakunnan Historiallisen Seuran seminaarissa.

22.4.2017 pidin esitelmän Satakunnan Historiallisen Seuran Seminaarissa Tuhansien vuosien tulokkaat – Monikulttuurinen Satakunta, joka järjestettiin Emil Cedercreutzin museossa Harjavallassa. Tässä tiivistetysti esitelmäni sisällöstä. Paljon jää täsmentämättä ja kertomatta. Väitöskirjassani tulen kuvaamaan paluumuuttoa analysoivammin. Tässä keskityn lähinnä kuvaamaan sitä, mistä oli kyse.

Esitelmässäni Tulokkaita Karjalasta ja Inkeristä hahmotin siirtokarjalaisten muuttoa ja asettumista Satakuntaan. Toiseksi kuvasin inkerinsuomalaisten vuonna 1990 alkanutta paluumuuttoa Satakunnan osalta, sekä myös inkeriläisten varhaisempia ”muuttoaaltoja”. Tunnistan otsikkoni sisältävän pienoisen provosoinnin, sillä muutot ovat perustuneet suomalaisuuteen. Satakunnassa he toki ovat tulokkaita muista maakunnista ja tämä tulokkuus on molempien ryhmien kohdalla leimannut erityisesti alkuvaiheen sopeutumista. Ensimmäisen dian kuva ei varsinaisesti liity tapaukseen, mutta ajattelin sen toimivan symbolisena esimerkkinä siitä, kuinka näidenkin väestöryhmien historiallisen synnyn takana on sodan ja rauhan aikojen vaihtelu.

Inkerinsuomalaisia koskeva osuus perustui esitarkastuksessa olevaan väitöstutkimukseeni. Siirtokarjalaisia puolestaan olen tarkastellut vuonna 2008 valmistuneessa pro gradussani ja artikkelissani ”Kannelta soittava neito ja muita evakkoja” teoksessa ”Noormarkun Historiaa  – erämaasta eletyksi paikaksi”.

Niin inkeriläisten/inkerinsuomalaisten kuin karjalaisten eri aikaiset muuttoliikkeet ovat seurausta valtioidenvälisistä rajankäynneistä. Vuoteen 1809 asti Inkerin ja Karjalan sekä alueiden luterilaisen asutuksen historiallinen tausta on varsin samanlainen. Inkerin alueen luterilaisen asutuksen historian juuret ovat samassa Stolbovan rauhassa, ja sitä edeltävässä sodan käynnissä, kuin Käkisalmen lääninkin, joka nykyisin tunnetaan osana luovutettua Karjalaa. Tuon rauhan jälkeen alueet nimittäin saivat uusia asukkaita, jotka erottuivat vanhoista asukkaista eritoten luterilaisen uskontonsa vuoksi.  Ruotsin vallan aika kesti Inkerissä Uudenkaupungin rauhaan vuonna 1721, jolloin Ruotsi luovutti Venäjälle Inkerin ohella Käkisalmen läänin eteläosan, Suomenlahden ulkosaaret, läntisen Karjalankannaksen ja Viipurinlahden länsirannikon. Turun rauhassa 1743 Ruotsi luovutti Venäjälle vielä lisää suomalaisten asuttamia alueita. Vuonna 1809 koko Suomi liitettiin Venäjään. Tässä vaiheessa Inkerinmaan historia erkani luovutetun Karjalan historiasta, sillä sitä ei liitetty Suomen suuriruhtinaskuntaan. Kun Suomi vuonna 1917 itsenäistyi, jäi Inkeri osaksi Venäjää.

Karjalasta Satakuntaan

Alueluovutukset johtivat luovutetun alueen asukkaiden, yli 420 000 ihmisen, asuttamiseen ympäri Suomea. Talvisodan jälkeen säädettyä pika-asutuslakia ei ennätetty kovinkaan laajalti toteuttaa ennen jatkosodan syttymistä. Suomen valloitettua alueet takaisin moni palasi. Osa tosin jäi uudelle asuinpaikkakunnalleen.

Paluu kotiseudulle jäi väliaikaiseksi. Karjalan Kannas evakuoitiin uudelleen kesällä 1944. Jatkosota päättyi Moskovan välirauhansopimukseen 19. syyskuuta 1944. Pariisissa vuonna 1947 solmitussa rauhassa Suomi menetti 12 prosenttia pinta-alastaan ja yli 420 000 ihmistä joutui jättämään kotiseutunsa.

Jatkosodan jälkeen asuttamisen lähtökohtaisena periaatteena oli, että siirtokarjalaiset asutetaan sellaisille seuduille, joiden ’uskonnolliset, kielelliset sekä luonnon- ja liikennöimisolosuhteet mahdollisimman paljon vastaisi vastaisivat heillä Karjalassa olleita olosuhteita’. Satakuntaan asutettiin ainakin hiitolaisia Porin seudulle, räisäläläisiä Etelä-Satakuntaan ja Vpl. Pyhäjärven asukkaita Satakunnan itäisiin kuntiin.

Inkeristä Satakuntaan

Inkeriläisten muuttoaaltojen lähtökohdat ovat erilaiset. Oma tutkimustyöni on kohdistunut paluumuuttajiin, mutta historiallisen kontekstin ymmärtäminen on senkin tarkastelussa ollut mielestäni tärkeätä ottaa huomioon.

Vuonna 1990 alkanut inkerinsuomalaisten paluumuutto ei suinkaan ollut ensimmäinen inkeriläisten ”muuttoaalto”. Tällaisina voidaan nähdä 1) Inkeristä itsenäistyneeseen Suomeen suuntautunut pakolaisuus, 2) toisen maailmansodan aikaiset väestönsiirrot Suomeen (& paluu), 3) paluumuutto 1990-2016.

Huhtikuussa 1990 Suomen presidentti Mauno Koivisto antoi ulkomaantoimittajien lehdistötilaisuudessa lausunnon, jossa hän totesi, että inkerinsuomalaisia voidaan pitää paluumuuttajina. Presidentti Koiviston lausunnosta rakentui inkerinsuomalaisten paluumuuttoa perusteleva kertomus, jonka kautta paluumuuton lähtökohdat ovat varsin laajalti keskusteluissa hahmottuneet. Lausunto oli lopullinen sysäys sille, että entisen Neuvostoliiton alueen suomalaisten muutto Suomeen aluksi viranomaissäädöksin, ja sittemmin lainsäädännön keinoin tehtiin mahdolliseksi.

Paluumuutto-oikeus Suomeen oli sellaisella entisen Neuvostoliiton suomalaisella, joka pystyy todistamaan, että hän itse, toinen hänen vanhemmistaan tai kaksi neljästä isovanhemmastaan ovat suomalaisia. Lisäksi siirtoväkeen kuuluneet sekä Suomen armeijassa palvelleet ovat oikeutettuja paluumuuttoon. Paluumuutto ei siis sinällään ole sidoksissa Inkeriin tai inkerinsuomalaisiin, vaan oikeus on kaikilla etniseltä taustaltaan suomalaisilla.  Entisenkaltainen paluumuutto kuitenkin päättyi vuonna 2016. Yhä edelleen oikeutetttuja ovat kuitenkin siirtoväkeen kuuluneet sekä Suomen armeijassa 1939-1945 palvelleet.

Eniten paluumuuttajia muutti Uudellemaalle ja Varsinais-Suomeen. Satakuntaankin heitä kuitenkin saapui vuosittain. Pori oli suurin muuttokohde, tämän jälkeen Rauma. Yksittäisiä paluumuuttajia kuitenkin muutti myös pienimmille paikkakunnille. Vuonna 2000, kun Porin kaupunki julkaisi Maahanmuuttajien kotouttamisohjelman, tuolloin noin 76 000 asukkaan kaupungissa asui noin 650 ulkomaan kansalaista, joista noin 290 oli inkerinsuomalaisia paluumuuttajia.

Neuvostoaika oli hajottanut Inkerin asukkaat halki laajan valtion. Näin ollen moni inkerinsuomalainen muutti Suomeen muualta kuin Inkeristä. Tämä selittää myös suomenkielen tasoa, kulttuurin muutosta jne. Asioita, jotka Suomessa paluumuuton aikana herättivät keskustelua ja kummastustakin.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s