Päiväkirjasymposiumissa 18.5.2017

Istun bussissa matkalla kohti Poria. Vietin päiväni Turun yliopiston kulttuurihistorian oppiaineen ja SELMAn  (Centre for the Study of Storytelling, Experientiality and Memory -tutkimuskeskus) järjestämässä symposiumissa, joka kantoi nimeä Autenttisuuden jäljillä(kö?): Päiväkirja, minuus ja historia.

Itse pidin puheenvuoron orastavasta tutkimuksestani isopappani päiväkirjan parissa. Paneliassa vuosina 1859-1919 isopappani kirjoittama päiväkirja on vuosilta 1882-1901.  Tai ainakin kyseisiltä vuosilta päiväkirja on säilynyt. Tarinan mukaan nimittäin päiväkirjoja olisi alunperin ollut kaksi kappaletta. Isopappani oli itsellinen, mäkitupalainen ja torpparin poika. Arvoitus onkin, kuinka hän hankki varsin hyvän kirjoitustaidon.

Tuo päiväkirja on kiinnostanut minua vuosia, oikeastaan siitä asti kun tajusin sellaisen olemassaolon. Päiväkirja on ollut sukulaisteni hallussa, eikä sitä koskaan ole käytetty tutkimusaineistona.  Tähän mennessä se on ollut jonkinlainen harrastus, jonka pariin olen palannut sopivan hetken koittaessa. Elelen parhaillaan jonkinlaisessa välitilassa odotellessani väitöskirjani saapumista esitarkastuksesta. Tilassa, jossa maailma tuntuu olevan täynnä tutkimusaiheita ja muuta kiinnostavaa tehtävää! En siis vielä tiedä minne tieni vie seuraavaksi. Mutta sen tiedän, että päiväkirja ei tule jättämään minua rauhaan tyystin, sillä niin paljon se mieltäni kutkuttaa.

Niin aineistoon tutustuminen kuin metodologisen viitekehyksen rakentuminen ovat vasta alkuvaiheessa. Seminaarista toki sain paljon ideoita ja inspiraatiota! Tutkimusmatkan tässä vaiheessa olen pyöritellyt mielessäni lukuisia kysymyksiä. Millainen oli isopappani elämäntarina? Mistä hän kirjoitti? Kuinka hänen tarinansa sijoittuu ajalliseen ja paikalliseen kontekstiin? Onko mahdollista selvittää, kuinka hän oppi lukemaan ja kirjoittamaan? Entä mistä hän sai kirjallisuutta, jota hän kirjoituksissaan lainasi? Kuinka paljon paikallinen ja ajallinen tapa ilmaista asioita on vaikuttanut hänen kirjoitustyyliinsä (esimerkiksi synnintuskasta kirjoittamiseen)? Millaisia eettisiä näkökulmia minun tulisi huomioida? Ja osaan jo olen etsinyt vastauksiakin (ja ehkä löytänytkin). Tulkinnan kannalta pidän erittäin merkityksellisenä niin ajallisen kuin paikallisenkin kontekstin ymmärtämisen.

Päiväkirjan ensimmäinen merkintä päivätty 30.1. 1882 ja kyse on  Pista ja Ilona –arkkiveisun jäljennöksestä. Ensimmäinen varsinainen päiväkirjateksti on päivätty ”Heinäkuu, 26. päivä, V. 1882”. Päiväkirjamerkintöjen ohella isopappani on siis kopioinut kirjaan esimerkiksi arkkiveisuja, lauluja, runoja ja kertomuksia.  Lainattuihin kohtiin hän on kirjoittanut useasti alkuperäisen kirjoittajan nimikirjaimet. Paikoitellen kirjassa on kuitenkin kohtia, joissa jää epäselväksi, onko kyse lainatusta vai hänen itsensä runoilemasta tekstistä. Olennaisena osana päiväkirjaa ovat myös sää- ja luontohavainnot, jotka voivatkin tarjota näköalan tuon ajan paikalliseen ilmastoon ja luonnonoloihin.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s